Rauhassa Leppävaaran valleilla

28.02.2014

Eletään vuoden 1914 elokuuta. Albergassa istutaan teellä huvilan lasiverannalla. Ulkona laskeutuu iltahämärä. Huoli eri puolilla Eurooppaa puhkeamassa olevista sodista on pitkin kesää painanut mieliä. Mutta nyt järkyttää tieto, että on julistettu sota keskusvaltioiden ja Venäjän välillä. Verannalla väki istuu hiljaa ja omissa mietteissään: mihin tämä vielä johtaa. Suomihan on osa Venäjää. Näin Brigitta Gadolin kuvaa kirjassaan "Ungdomsårens kalejdoskop" Sarajevon laukausten kaikuja Leppävaarassa.

Venäjän varustautuminen sotaan alkaakin pian näkyä ja tuntua Leppävaarassa. Nykyisen Perkkaan ja radan väliselle peltoaukealle aletaan rakentaa leiriä venäläiselle sotaväelle. Ruskeanharmaisiin univormuihin ja mustiin saappaisiin sonnustautuneita sotilaita sananmukaisesti vilisee aiemmin omassa rauhassaan eläneessä huvilayhdyskunnassa. Sotaharjoitukset alkavat leimata paikkakunnan elämää.

Eikä aikaakaan, kun aletaan rakentaa mahtavaa maalinnoitusta, joka kiertää koko Helsingin ympäri. Kivet sinkoilevat ilmaan Mäkkylän, Orolan ja Gransinmäen kallioilla massiivisissa räjäytystöissä. Nykyisen Sellon paikalle nousee tuhatpäinen vallinrakentajien leiri. Kaikkien aikojen suurin työmaa on vallannut paikkakunnan.

Tänä vuonna on mediassa muisteltu Helsingin massiivisia pommituksia 70 vuotta sitten. Myös toinen maailmansota tuntui ja näkyi Leppävaarassa, joskaan ei yhtä kouriintuntuvasti kuin tapahtumat kolme vuosikymmentä aiemmin. Joitakin pommeja kuitenkin harhautui tännekin. Leppävaara oli tuolloin vielä maaseutua Helsingin liepeillä, jonne tultiin pakoon kaupungin pommituksia. Leppävaaran ja Mäkkylän kallioille kiivettiin katsomaan Helsingin paloa. Mäkkylän kallioilla oli ilmantorjuntapatteristot.

Ensimmäisen maailmansodan ajoista on nykyleppävaaralaisille jäänyt muistoksi mittavat vallirakennelmat. Vallitöiden rakentamisen aloittamisesta tulee nyt kuluneeksi sata vuotta. Itse Venäjän keisari Nikolai II kävi henkilökohtaisesti tarkistamassa vallitöiden etenemistä Leppävaarassa maaliskuussa 1915. Kun työt olivat edenneet suunnitelmia hitaammin, oli nykyiselle Vallikalliolle rakennettu keisaria varten ns. Potemkinin kulissit – lumesta ja pahvista!

Itse olen koko Leppävaarassa asumiseni ajan elänyt aivan vallien kupeessa. Kun omat lapseni olivat pieniä, olivat pihallemme ulottuvat vallit jännittäviä ja mielikuvitusta ruokkivia leikkipaikkoja. Vallikalliot ovat myös olleet mukavia piknik-retkipaikkoja. Innostuksemme oli valtava, kun yksissä taloyhtiön pihatalkoissa kaivoimme esiin yhdyshautaan johtavat portaat, jotka olivat vuosikymmenien saatossa kasvaneet umpeen.

Vallit ovat myös mahtava kohde opettaa lapsille historiaa. Nuorin poikani oli Veräjäpellon neljännellä luokalla 1990-luvun alussa, kun keksimme opettajan kanssa lähteä valliretkelle koko luokan voimin. Retkeen valmistauduttiin koululla etukäteen. Kävin tunnilla kertomassa lapsille vallien rakentamisen ajoista. Maastoon jalkauduttaessa tutkittiin mm. vallien rakenteita. Lapset eläytyivät retkeen lopulta niin innokkaasti, että kirjoittivat ja piirsivät näkemästään retken jälkeen. Lasten kertomuksista koottiin aikoinaan Leppävaara-seuran julkaisu "Leppävaaran valleilla", joka jaettiin joka kotiin.

Tänään sota tuntuu Lepuskissa kaukaiselta asialta, vaikka joka päivä kuulemme uutisia sodan ja poliittisten levottomuuksien kauhuista eri puolilla maailmaa. Aina ei tule ajatelleeksi, miten ihana asia on se, että saamme elää rauhassa ja kaukana konflikteista ja mennä Vallikalliolle lastenlasten kanssa piknikille.

Arja Salmi

Kotiseutuneuvos Arja Salmi on Leppävaara-seuran puheenjohtaja ja Lepuski-lehden päätoimittaja. Eläkkeellä oleva kuuden lapsen isoäiti, joka on hurahtanut Leppävaaran historiaan.

Lue myös aiemmin julkaistuja blogeja.