Luonto on lähellä kaupungissakin
21.02.2014
Luonto on lähellä kaupungissakin
Kotimatkalla iltahämärissä näin ketun kuljeskelemassa Säterinmetsässä. Päivälenkillä Friisinmäentiellä seurasin, kun peura arvuutteli pienessä metsikössä mihin suuntaan lähtisi. Tuo onneton suuntasi kohti Turunväylää. Kaverini hämmästyi kun hän bongasi liito-oravan Kilonpuiston metsiköissä.
Luonto on lähellä kaupungin ja tiiviisti rakennettujen asuinalueiden keskelläkin. Myös urbaanissa ympäristössä luonto on monimuotoista: kasvi- ja eläinlajien kirjo on runsasta, tietysti erilaista kuin koskemattomassa tai luonnontilaisessa ympäristössä, mutta elävää ja monipuolista kuitenkin. Lajit ottavat paikkansa mistä pystyvät, pienistäkin alueista. Vieraslajejakin esiintyy, myös sellaisia, jotka eivät ole ihmiselle mieluisia vaan ovat jopa haitallisia.
Ihminen tarvitsee luontoa ja vehreyttä ympärilleen. Tutkimuksissa on todistettu, että ihminen rentoutuu ja rauhoittuu luonnossa, stressi vähenee ja mieliala paranee. Leppävaarassa on runsaasti erilaisia viheralueita, on metsiä, puistoja, vehreitä pihoja. Ei tarvitse lähteä kauas päästäkseen luontoon. Jos haluaa nauttia aivan erityisestä luonnonrauhasta, hiljaisuudesta tai siitä, ettei törmää muihin ihmisiin, joutuu tietenkin lähtemään kauemmaksi. Nopeaan palautumiseen, rauhoittumiseen ja keskittymisen parantamiseen löytyy kuitenkin paikkoja myös aivan kotinurkilta.
Pidän siitä, että palveluita on lähellä ja helposti saavutettavissa. Virkitys- ja terveysnäkökulmista tämä pätee myös luonnon tarjoamiin palveluihin. Arvostan sitä, että kotiovelta on vain jokunen sata metriä metsään, kallioille, mustikoita maistamaan tai puistoon makoilemaan. Toisaalta haluan kävelyetäisyyden julkisiin ja kaupallisiin palveluihin, tai bussi- ja juna-asemalle. Sekä luontoa että kaupunkia, sitä tarjoaa kymmenien tuhansien asukkaiden Leppävaara metropolialueen ytimessä.
Lähimetsät ja muut virkistysalueet ovat monien paineiden puristuksissa kaupungeissa. Kaupungin tulisi entisestään tiivistyä ja asuntoja ja tiloja palveluille rakentaa lisää. Katseet kohdistuvat luonnollisesti rakentamattomiin alueisiin. Lähimetsiä ja –virkistysalueita kuitenkin tarvitaan - paitsi noiden virkistys- ja terveysnäkökohtien kannalta - myös muiden hyödyllisten vaikutusten vuoksi. Kasvillisuuden on arvioitu parantavan ilmanlaatua ja vaimentavan melua. Kasvillisuus myös sitoo sadevesiä ja vähentää veden valuntahaittoja ja tulvimista.
Lähimetsät ovat tärkeitä kouluille ja päiväkodeille. Koulun tai päiväkodin läheisyydessä oleva metsäalue tarjoaa mahdollisuuksia luontokasvatukseen, muuhun opetukseen ja liikuntaan. Ja seikkailuihin! Monella meistä aikuisista on muistoja siitä, kuinka lapsena kävi kiipeilemässä kalliolla tai yritti kiivetä puuhun, tai kuinka mentiin jännittävälle eväsretkelle ulos. Ja kuinka se iso kivi oli silloin niin paljon isompi kuin tänä päivänä! Lasten luonnossa liikkumista tulee rohkaista ja kannustaa, ja samalla luoda pohjaa jokaisen oman luontosuhteen muodostumiselle. Lähellä tämä on helppo aloittaa.
Kun kaupunkia siis rakennetaan ja tiivistetään, on pidettävä huolta siitä että lähimetsiä ja viheralueita on jatkossakin. Lisäksi voi miettiä myös kaupunkiluonnon uusia muotoja, vaikkapa viherkattoja ja –seiniä, tai kaupunkiviljelyksiä. Myös niiden avulla voi tehdä rakennetusta ympäristöstä viihtyisämpää, ja lisäksi hyödyntää kasvillisuutta vesien ja virtaamien tasaamisessa sekä tarjota elintilaa kasveille ja hyönteisille.
Ennen kaikkea kannustan kaikkia liikkumaan kaupunkiluonnossa aistit auki.
Katso omaa lähiympäristöäsi avoimin silmin, kuuntele ääniä ja haistele tuoksuja. Liiku luontoa ja muita kanssakulkijoita arvostaen, älä roskaa äläkä muuten sotke. Kenties jollakin ulkoilureissulla sinuakin tulee vastaan omalla seikkailureissullaan oleva kettu tai liito-orava.
Marika Visakova
Kirjoittaja on Säterissä asuva ympäristöasiantuntija
Lue myös aiemmin julkaistuja blogeja.
