Pyöräily on suosittu ja mainettaan turvallisempi liikennemuoto

26.09.2014

Viime keväänä uutisoitiin myyttien murtumisesta: Espoossa autottomien kotitalouksien määrä on kasvussa. Samaan aikaan pyöräily on lisääntynyt Espoossa yli 10 % ja kävely kaupunkikeskuksissa keskimäärin 5 % vuodesta 2011 vuoteen 2013. Viimeisen kymmenen vuoden aikana sekä pyöräily että kävely ovat kasvaneet noin 70 %.

Ovatko espoolaiset siis astumassa pois ratista ja pelkääjän paikalta, ja ottamassa ohjaustangon omiin käsiinsä? Siltä näyttää. Espoon pyöräilyn edistämisohjelma valmistui vuonna 2013.

Pyöräily on kokenut koko Suomessa suurta arvonnousua. Helsinkiin on valmistunut upeita pyöräväyliä ja pyöräkaistoja. Tavarankuljetuspyöriä on lainattavissa Kierrätyskeskuksista, myös Nihtisillasta. Lapsia viedään pyörien perässä perävaunuilla päiväkoteihin. Työmatkan voi hurauttaa sähköavusteisella pyörällä tai jopa työsuhdepyörällä. Pyöräilykypärät ovat tyylikkäitä ja tarjolla on asuun sopivia malleja. Viimeisimpänä Suomeen perustettiin Pyöräliitto, pyöräilijöiden oma kansallinen etujärjestö.

Pelkkä trendikkyys ei kuitenkaan saa yhä useampaa vaihtamaan autoilua polkupyöräilyyn. Yleisesti on ajateltu, että kun pyöräteiden määrä kasvaa, lisääntyy myös pyöräily. Kuitenkin pyöräteiden määrää ja pituuksia tärkeämpää on, että pyörätiet ovat laadukkaita. Kun tiet ovat kunnossa, pyöräily on houkuttelevaa. Alle viiden kilometrin matkalla polkupyörä on usein nopein vaihtoehto kaupungissa. Mutta jos pyöräreitti on mutkainen ja vielä huonokuntoinen ja turvaton, ei pyörän selkään viitsi hypätä.

Leppävaarassa pyöräilyreitit ja -mahdollisuudet ovat espoolaisittain hyvät. Ongelmia syntyy kuitenkin täälläkin, kun yhdistetyillä pyöräteillä ja jalkakäytävillä pyöräilijät ja jalankulkijat ovat kanssakulkijoita. Pyöräilijöitä ärsyttävät koko tien leveydellä kävelevät jalankulkijat, jalankulkijoita taas liian läheltä ohi sujahtavat suharit. Onneksi varsinaisia onnettomuuksia tapahtuu vähän: vuonna 2013 koko Espoossa poliisin tilastoihin päätyi vain yksi jalankulkijan ja pyöräilijän välinen onnettomuus kevyen liikenteen väylällä, Tapiolassa Merituulentiellä.

Pyöräilijät ovat usein törmäyskurssilla myös autojen kanssa. Väistämissäännöt eivät ole yksiselitteisiä, ja liian korkea tilannenopeus molemmilta osapuolilta voi johtaa vahinkoihin. Kun Yle Uutiset etsi pääkaupunkiseudulta pyöräilijöille vaarallisia risteyksiä, Etelä-Leppävaarasta niitä ilmoitettiin oikein suma. Tämä kertonee paitsi todellisista vaaranpaikoista, myös aktiivisista pyöräilijöistä. Vaaranpaikoista huolimatta pahoja onnettomuuksia tapahtuu vähän. Vuonna 2013 Espoossa tapahtuneissa henkilövahinkoon johtaneissa liikenneonnettomuuksissa vain neljässä prosentissa oli mukana pyöräilijä, kun autoilijoiden (joko kuljettajana tai matkustajana) osuus oli 72 %.

Kun puhutaan pyöräilijöistä, keistä oikein puhutaan? Julkisessa keskustelussa pyöräilijä tuntuu usein olevan aktiivipyöräilijä, pyöräilyä harrastava "himopyöräilijä". Pyöräilijöiden joukkoon kuuluvat kuitenkin myös "ihan tavalliset" aikuiset, joille pyöräily on arkinen jokapäiväinen liikennemuoto, usein kätevämpi kuin autoilu tai kävely. Pyöräilijöiden joukko on kuitenkin vielä tätä laajempi, mikä mielestäni usein unohdetaan julkisessa keskustelussa. Pyöräilijöissä on myös nuoria ja koululaisia, lapsia joille polkupyörä on kätevä kulkuneuvo kouluun ja harrastuksiin. Pyöräilijöissä on myös vanhuksia, joille polkupyörä antaa vapautta liikkumiseen ja lähiympäristössä kulkemiseen.

Kun pyöräteitä suunnitellaan ja mietitään väylien hoidon ja kunnossapidon tarvetta, on tämä pyöräilijäjoukon moninaisuus syytä pitää mielessä. Kun pyöräilijät ja jalankulkijat laitetaan samalle väylälle, luvassa voi pahimmillaan olla aikamoista toikkarointia puolin ja toisin. Parasta olisi, jos pyöräilyn ja jalankulun voisi erottaa omille kaistoilleen.

Mitä pyöräily sitten merkitsee minulle itselleni? Minulle polkupyörä on ennen kaikkea kätevä kulkuneuvo, jolla pääsen sujuvasti vaikkapa 9 kilometrin päähän työpaikalle tai puolentoista kilometrin päähän kauppaan. Pyöräily on minulle myös liikuntaa, ja tapa nauttia ulkoilmasta, luonnosta ja maisemista.

Oma pyöräilyidolini on jo vuosia sitten edesmennyt isoäitini. Vielä vanhoilla päivillään hän pyöräili perinteisellä mummonpyörällään parin kilometrin päähän hakemaan postit postilaatikolta. Hän pyöräili myös kauppaan tai kirkkoon viiden kilometrin päähän. Hän ei tehnyt tätä trendikkyydestä tai pelkästä pyöräilyn ilosta, vaan siksi koska polkupyörä antoi hänelle vapauden liikkua omassa aikataulussaan. Kuten uusi Pyöräliitto haluaa viestiä, myös minun mummolleni pyöräily oli ennen kaikkea tapa kulkea paikasta toiseen.

Marika Visakova

Kirjoittaja on Säterissä asuva autoton ajokortin omistava ympäristöasiantuntija

Lue myös aiemmin julkaistuja blogeja.