Maxin vintillä

21.11.2020

 

P. John ”Jusa” Vuorinen

 

Helsingin ulkopuolelle, myös Espooseen alkoi 1960-70 luvuilla hiljalleen muodostua pikkukaupunkimaisia saarekkeita Tapiolan lisäksi, joita kutsuttiin asumalähiöiksi. Niinpä Leppävaaraan Perkkaallekin valmistuivat 1972 ensimmäiset kerrostalot, Puustellinmäelle 60-luvulla rakennettujen muutamien kerrostalojen lisäksi.

Maxi tulee

Liike-elämä oli hyvin varautunut palvelemaan kasvavaa asujaimistoa, joten aseman eteläpuolelle saviselle joutomaalle nousi paaluttamalla 1971 hyvin varusteltu kauppiastavaratalo Maxi-Market. Maxissa oli jopa Alko ja ravintola silloisen nimismiehen suureksi harmiksi. Hän oli muutamaa vuotta aikaisemmin kyselijöille vannonut, että Leppävaaraan ei tule koskaan ravintolaa niin kauan, kun hän on Espoon nimismies. No ei hänkään lopulta voinut mitään kehitykselle ja ison rahan mahdille.

 

Maxi veti asiakkaita kauempaakin ostoksille ja ihmettelemään ensimmäistä automarkettia. Maxin Go In -ravintolasta tuli pian paikallisen varttuneen nuorison kohtauspaikka Otaniemen Dipolin sijaan. Maxin vintillä saattoi päivälläkin tavata vanhoja tuttuja ja solmia uusia tuttavuuksia, jotkut löysivät sieltä jopa elämäntoverinsa.

Lepuskilaiset ja laajuskilaiset kundit saattoivat istua rauhanomaisesti samoissa pöydissä muistellen naureskellen entisiä kahakoitaan Dipolissa 60-luvun puolivälissä. Taisi kyllä ikäkin jo hieman tasoittaa turhaa uhoa. Ehkä se ei kuitenkaan ihan kaikilta onnistunut, koska viikonloppuiltaisin Maxin ulkopuolella ravintolaan johtavan ulko-oven edustalla seisoi usein poliisiauto, ja maanantaisin puolestaan lasiliikkeen auto. Lopulta päätettiin niin, että ravintola suljetaan jo klo 20 eli samaan aikaan kuin tavaratalo.

Myös kulku ravintolan saniteettitiloihin suljettiin päivisinkin asiakkailta, näin vessat jätettiin vain henkilökunnan käyttöön. Tämä laiton, outo tilanne jatkui useita vuosia, kunnes silloinen Elannon pääjohtaja Ylermi Runko puuttui tilanteeseen ja korjasi asiansaatuaan tietää tästä puutteesta. Moni ei ehkä tiedä, eikä muista, että ravintolaan oli erillinen sisäänkäyntinsä ulkoa ja että se toimi myös iltaravintolana.

Yrittäjiä moneen lähtöön

Maxin tiloissa toimi monenlaisia yrittäjiä. Eteläsivun käytävällä toimi taulukauppiaana lepuskilaisten hyvin tuntema Smoge. Länsipäässä oli jopa matkatoimisto, jota veti kuuluisa nyrkkeilijä ”Purtsi” Purhonen. Omaa bisnestään omalla stailillaan hoiti lepuskilainen ”Möhkö Masakin” vaatien Purtsilta suojelurahaa siitä, että ”suojelisi” Purtsin asiakkaita ja liiketoimintaa epämääräisten tyyppien häirinnältä. Käytännössä Purtsi taisi maksaa vähän saadakseen Masan ulos toimistostaan.

Uusien kerrostalojen rakentaminen alkoi Leppävaaraan toden teolla 80-luvulla Espoon saatua lopulta monien vuosien tuloksettomien yritysten jälkeen sovittua Helsingin kanssa sen Leppävaarassa omistamien maiden käytöstä rakentamiseen.

Radan pohjoispuolelle alkoi nousta nopeaan tahtiin kokonainen uusi kaupunginosa ja Kauppakeskus Galleria palvelemaan uusia asiakkaita. Maxin johtajien pelko asiakkaiden menetyksestä osoittautui ylimitoitetuksi ja aiheettomaksi. Rakentamisen tahti oli kiivasta, melkein sodan jälkeisen ajan tasoa ja työvoimasta oli jatkuvasti pulaa.

Niinpä rakennustyömailla työskenteli pääurakoitsijoiden lisäksi useita aliurakoitsijoita ja niiden aliurakoitsijoita ja vielä niidenkin aliurakoitsijoita. Ketjun viimeisimpinä olivat ns. ämpärifirmat, jotka tietenkin toimivat pimeästi. Meno oli melkoisen villiä. Palkanmaksu tapahtui Maxin vintillä ravintolassa, käteisellä. Perjantaisin ei voinut olla huomaamatta, kuinka urakoitsija Sirkka-rouva maksoi miehilleen, latoen kullekin sovitut määrät seteleitä kouraan. Jotkut raskaantyön raatajat olivat jo niin ”väsyneitä”, että heitä piti herätellä kuittaamaan palkkaansa.

No nykyisin meno on taas villiä, mutta eri tavalla.