Paikallista yhdistystoimintaa
koululaisten iloksi

21.03.2014

Noppapussi aukenee. Värikkäät monen muotoiset roolipelinopat kierivät pöydälle. Yhdentoista pienen harakan silmiin syttyy omistamisen halu ja vikkelät kädet nappaavat saalista itselleen katsottavaksi. "Mikä noppa tää on?" "Mä en ole koskaan nähnyt tällaisia ennen!" Pelinjohtajaa hirvittää, mutta vähitellen lapset jakautuvat kahteen ryhmään ja alkavat ohjeiden mukaan tehdä itselleen hahmoja kevään roolipelikerhoon. "Mä haluan olla velho!" "Mitä nää on, joilla on jousipyssy? Mä olen tällainen!"

Boställsskolan sijaitsee rinteellä Kehä I:n kaarteen yläpuolella, Mäkkylän taiteilijatalon vieressä. Pienen ruotsinkielisen alakoulun lasten viihtyvyydestä huolehtii kaksikin aktiivista isomman järjestön paikallisyhdistystä koululaisten vanhempien voimin: Hem och skola järjestää esimerkiksi kouludiskoja ja muita tapahtumia ja sponsoroi pieniä hankintoja, kun taas Folkhälsan i Alberga (tuttavallisemmin FiA) pyörittää koululla kerhotoimintaa ja järjestää pienille koululaisille päiväleirejä koulun loma-aikoina. Itselläni on koulussa kaksi lasta ja istun nyt Folkhälsan i Albergan hallituksessa kolmatta kautta, tällä hetkellä varajäsenen pallilla.

"Maatilan päärakennuksen edessä on viisi hevosta, joiden loimissa on pahan keisarin kotkavaakuna. Niitä vahtii yksi kotkasoturi. Mitä te teette?" "Voidaanko me pukeutua kahdeksi kotkasoturiksi, jotka on vanginneet kapinallisia? Me otetaan ne voitettujen sotilaiden kypärät ja hämätään sitä vartijaa!" Kaksi tyttöä alkaa suunnitella hämäystä innokkaasti, kun taas pojat ovat sitä mieltä, että on ihan tyhmää jos heidän hahmonsa jouttuvat näyttelemään vankeja. Sopuun päästään kuitenkin, ja lasten roolihahmot väijyttävät paha-aavistamattomat viholliset onnistuneesti.

Pienessä yhdistyksessä on joskus vaikea löytää tekijöitä, mutta toisaalta toimintaa voidaan käynnistää nopeastikin, kun joku vaan saa idean johon haluaa tarttua. Olen itse pelannut roolipelejä viitisentoista vuotta ja nyt on kolmasluokkalainen tyttäreni innostunut aiheesta. Kun lapsille suunnattu suomalainen Myrskyn sankarit -roolipeli viime vuonna ilmestyi, alkoi ajatus roolipelikerhosta itää.

Minulla on moniin muihin vanhempiin nähden se käytännön etu, että olen puolipäiväinen järjestötyöntekijä. Minun on siis mahdollista tulla koululle yhtenä iltapäivänä viikossa pian koulupäivän loppumisen jälkeen ilman, että työtunnit kärsivät. Ehdotin kerhoa FiA:n hallitukselle ja ryhdyin kääntämään pelin materiaaleja ruotsiksi.

Kuusi päätä kumartuu maatilan emännältä saadun kartan ylle. "Mitä tossa lukee? Se on jotain salakirjoitusta." Äkkiä yksi pojista alkaa verrata karttaa pelin mukana tulleeseen karttaan. "Hei, tossa on yhtä monta kirjainta kuin ton kylän nimessä!" Hetken kuluttua salakirjoitus on selvitetty ja seikkailijat osaavat valita kartan osoittamista poluista oikean.

Aluksi ajattelin, että vedän roolipeliä joka toinen viikko viidelle lapselle, mutta innostuneita olikin kaksin verroin. Nyt vuoroviikoin pelaavia ryhmiä on kaksi, toisessa viisi ja toisessa kuusi nuorta seikkailijaa. Osallistujat ovat 3.-6.-luokkalaisia eli noin 9-13 -vuotiaita. Ryhmät on tarkoituksella jaettu niin, että kaikki samalta luokalta ilmoittautuneet eivät ole samassa ryhmässä, vaan molemmissa seikkailijajoukoissa on eri ikäisiä lapsia. Pienessä koulussa kaikki lapset tuntevat toki toisensa, mutta ohjatuissa ryhmätilanteissa on yleensä vain oman luokan oppilaita.

Roolipelaamista saattoi markkinoida kerholaisten vanhemmille monilla hyötyargumenteilla. Roolipelaaminen kehittää mielikuvitusta, kielellistä ilmaisua, ongelmanratkaisukykyä ja yhteistyötaitoja. Lapsille suunnatussa mainoksessa nousi kuitenkin esiin pääasia: roolipelaaminen on hauskaa!

Erilaiset seikkailija- ja sankarihahmot ovat lapsille tuttuja kirjoista, tietokonepeleistä ja elokuvista. Kerho on kuitenkin useimmille ensimmäinen kosketus siihen, että mielikuvitusmaailmassa seikkailevien sankarien rooleihin voidaan eläytyä yhdessä muutenkin kuin koulunpihan leikeissä.

Pieni enkelikiharainen tyttö nousee innostuneena tuolilleen seisomaan, karjaisee ja näyttelee hurjaa miekan iskua. Pelinjohtaja heittää noppaa vastustajan puolesta. "Osut hirviöön ja se kaatuu." Koko ryhmä puhkeaa innostuneisiin huudahduksiin.

Roolipelikerho on osoittautunut hyväksi tavaksi tarjota lapsille mielekästä toimintaa paikallisen yhdistystoiminnan puitteissa. Työmäärä on tietysti melkoinen, koska valmiit pelimateriaalit olivat aluksi kerholaisten kannalta väärällä kielellä. Toisaalta kerhosta myös ohjaaja saa melkoisesti. Konkreettinen osallistuminen oman jälkikasvun koulun toimintaan ja rakkaan harrastuksen jakaminen myös tuleville pelaajasukupolville ovat antoisaa puuhaa.

"Mä olen odottanut peliä koko tän kaks viikkoa!" ilmoittaa poika tullessaan kerhoon. Sama poika protestoi pettyneesti kun pelikerran lopussa kuulee, että seuraava kerta on hiihtoloman takia vasta kolmen viikon päästä. Pelinjohtaja toteaa mielessään, että kerhon tavoite on selvästi saavutettu.

Kerho päättyy huhtikuussa, mutta FiA:n hallituksen muut jäsenet ovat alkaneet silmäillä kokouksissa mukana kulkevaa sukankudintani ja kysellä, josko voisin seuraavaksi harkita käsityökerhon vetämistä. Ehkä syyslukukaudella pohditaan hirviöiden ja salakirjoitusten asemesta oikean ja nurjan silmukan salaisuutta?

Kristel Nyberg on Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto ry:n järjestösihteeri, joka sekä asuu että työskentelee Leppävaaran liepeillä. Kuten blogimerkinnästä käy ilmi, Kristel harrastaa roolipelejä ja neulomista sekä osallistuu paikalliseen yhdistystoimintaan. Kristel myös päivittää Folkhälsan i Albergan kotisivuja.

Lue myös aiemmin julkaistuja blogeja.