Heitä sammakko!

07.03.2014

Häntäni herättää minut. Se alkaa tampata mattoa. Tuoksu on mennyt kirsusta suoraan häntään, muttei herättänyt minua. Mamma on taas päässyt tulemaan hiljaa, vaikka tässä makasin odottamassa koko päivän? Noh, käväisin minä sängyllä riehumassa peittojen kanssa, kun kävi aika pitkäksi. Ja parille liian läheltä lentäneelle mustalle linnulle tuli vähän haukuttua. Mutta uskollisesti olen tässä torkkunut aina siitä lähtien, kun se aamulla vilkutti ovenraosta.

Siinä se vihdoin on kasseineen, puhuu jotakin kovin hiljaa, antaa minun rauhassa venytellä ja kumartuu sitten rapsuttamaan, ottaa pääni käsiensä väliin ja nutuuttaa lempeästi. Mamma, mennään ulos samantien! Mutta ei, sillä on kiire keittiöön. Se laittaa siihen tuoksuvaan kaappiin tavaroita ja ottaa siitä tosi kylmästä kaapista - nuuh - raa'an jauhelihapullan sulamaan. Nam. Tassuttelen sen ympärillä, jos vaikka saisi niitä heti, muttei se nyt ole huomaavinaan. Häärää vaan edes takaisin kaapin ja pöydän väliä. Sitten se antaa kädestään pienen, kuivan kanapalan ja lähtee eteiseen. Rouskis! Ja nyt, nyt vuf kaikki raitin nuuskijat, täältä tullaan!

Tässä tuoksuu yläkerran lajikumppani vielä väkevästi. Äkkiä hissinovi auki ja perään! Ei täällä, tuolla! Katson mammaa, juokse nyt sinäkin. Ei se juokse. Kiristää vaan hihnaa. Kiskoo ihan. En minä tuota pyörää pelkää, ei se päälle tule. Minähän olen tässä, näkeehän se minut. Höh. No okei, odotellaan. Sitten juostaan. Eikö? No mennään ainakin kovempaa.

Tuolta se tuleekin, pieni kiva kaverini. Vaihdamme kuulumiset hiljaa toistemme suupieliä nuuhkien, mitä on tullut syötyä, miten voit. Pyydän sitä leikkiin, muttei se rupea riehumaan vaan kipittää oman isäntänsä nilkkojen taa. Houkuttelen sitä luokseni seisomalla rauhallisesti, vaikka häntäni liehittelee sitä vimmatusti. Se tulee, haistelee ja lirauttaa kivetykseen. No niin minäkin! Harrastamme sitä hetken, kun ihmiset puhuvat keskenään. Mutta nyt, pikkukaveri, minua kutsuvat uudet seikkailut, terve!.Okei, mennään mamma!

Tämä on hyvä nurmikko; tässä on tajuttomasti tuoksuja. Vedän hajua syvälle kirsuuni, kuononi värisee hurmiossa ja häntäni on jännittyneellä kaarella. Vaivun mielikuviin, kunnes tuo mamma taas nykäisee. Näyttää vähän kiukkuiselta. Ollaankos tässä oltu liian kauan vai? Pari nykäisyä vielä ja annan periksi. Mennään sitten.

Jaha, tämä kaveri tuli vastaan, iso, lessukka ikäneito. Se katsoo hetken juttelevia mammoja, tietää, että tässä menee aikaa ja istahtaa maahan. Saan kiertää sitä ihan kaikessa rauhassa. Välillä se tönäisee minua suurella kuonollaan ja hymyilee. Häntäni taipuu kysymysmerkiksi. Saisinkohan sittenkin kiivetä selkään? Ei, tuo mamma arvasi aikeeni ja hätistelee kauemmaksi. No hyvä on, lähdetään sitten muualle.

Kulmapuistossa haisee kakka. Hyh, tuossahan se onkin, iso köntsä ihan nurmen reunalla. Nuo läjät tainnuttavat hajuaistin pitkäksi aikaa. Ei niitä saisi jättää tänne. Epähuomiossa saattaa tassu osua siihen ja sitten on hirveät pesut edessä.
Märkien lehtien seassa on kaikenlaista tarinaa. Uppoudun niihin, palaan jopa tarkastamaan äskeisen haisteluni, kunnes ilmassa tulee voimakas viesti. Kiidän äkkiä kulman taa, sillä tiedän, että se pieni ärhäkkä tyttö on jossakin. Missä se on? Missä, missä? Voi, se on tainnut mennä jo kotiin, eikä tuohon pihaan mennä. Siitä tuli kerran sanomista. Mamma sai pahan mielen ja minä niin kalsean katseen siltä naiselta, että hännästä meni hetkeksi heilu.

Käydään vielä Nuuskunurmikolla, mamma, ei vielä kotiin. Odotellaan tässä, jos joku kaveri kohta tulisi. Odota. Tässä on outo tuoksu,kiinnostava, hyvänikäinen uros. Taitaa muuten olla oma. No heh, semmoista sattuu.

Vitkastelen. Olen haistelevinani kaikkea. Odotan. Mutta hihnaa nyitään taas ja mamma näyttää käsimerkein, että tuosta ovesta sisään. Katson kaihoisasti katua molempiin suuntiin. Joku tulee varmaan ihan kohta. No, okei. Rapussa tunnen iskän tuoksun. Se on tullut. Äkkiä rapsutettavaksi! Ai suoraan suihkuun? Ei! En astunut kakkaan. No okei. Mutta varovasti. Tassut ovat vielä arat siitä tulehduspyykkäämisestä. Eikä pyllyä! Ei! Istun sen päälle. No, okei.

Ja nyt täyttä laukkaa rökittämään sammakkoa. Heitä sammakko! Hau hau! Hei mamma, heitä sammakko! Ai, iskä viittoo sapuskalle. Ne rapsutuksetkin unohtuivat! Isojen, lämpimien kämmenten välistä vedän vainua: kanapuuroa ja lihapullia. Jep. Menettelee. Kiitos vaan. Nuolen lautasen, se tarkoittaa "saako lisää?" Ai ei. No hammastikku sitten!

Ja tassut parkettiin rapisten syöksyn sammakon kimppuun. Hei, sinä myös, mamma! Heitä sammakko, vufvuf, no heitä hau hau hau hau hau! Oho, nyt iskä seisoo tuossa sormi kiukkuisesti pystyssä.Se tarkoittaa, että pitäisi olla hiljaa. Eihän tässä mitään meteliä ollut. En minä ainakaan kuullut. Liehakoin sitä vähän ja se rauhoittuu, lähtee takaisin kahville. No, minä odotan taas tässä. Tässähän minä odotan koko päivän.
Nyt se tulee! En pysy enää paikoillani. Häntä värisee innosta. Nyt mamma tulee hau hau hau ja nostaa sammakon, hau hau hau, heitä jo! Heitä, heitä!

Lurppakuonoa vapaasti tulkitsi hihnan toinen pää

Lue myös aiemmin julkaistuja blogeja.