Tellus pulassa

 

14.04.2020

 

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa julkaisi helmikuussa kuvan maapallostamme Anne Liljeströmin artikkelissa Hauras sininen piste. Noin 30 vuotta sitten Voyager 1 -luotain oli jo kiitämässä kohti aurinkokunnan rajoja, kun noin kuuden miljardin kilometrin päässä se kääntyi vielä ja otti kuvia taakseen jääneistä planeetoista. Keskellä mustaa tyhjyyttä näkyy yksi himmeä piste: Tellus, meidän kotimme.

Ihminen sai syntyä kauniille siniselle planeetalle. On vettä ja vehreyttä, on rikasta eläimistöä, on puhdasta ilmaa. Mutta mitä ihminen tekee planeetallaan? Rähisee: riitelee, sotii, tappaa, riistää, tuhoaa, saastuttaa avaruuden helmen.

Pelastetaan Tellus! Yksin ei kukaan voi sitä tehdä. Siihen tarvitaan kaikkia, myös sinua! Asiasta on paasattu jo vuosia, mutta vasta nyt ilmastonmuutos on herättänyt satoja tuhansia ihmisiä vaatimaan muutoksia. Ei saa uskoa, että se olisi jo liian myöhäistä.

Nenämme alla, kotikaduillamme jatkuu sama rähinä, piittaamattomuus ja laiskuus siivota omia jälkiä, toimia jätteiden kanssa eettisesti. Tammikuussa havaitsimme yllättäen, että eväs- ja karkkipussit, tupakka-askit ja patukoiden kääreet vähenivät Raitilla rajusti. Oli surullista ymmärtää, että sen aiheutti Leppävaaran lukion siirtyminen evakkoon. Koululaisten valistaminen sekä kotona että koulussa on aloitettava ennen kuin Monikon koulu täyttyy 850 oppilaasta.

Sitä koirankakkaa on sen sijaan ollut näytillä koko talven ja kevään. Tänä vuonna kököt ja kikkarat eivät edes pakastuneet. Rankat vesisateet vain levittivät niitä nurmikoille. On suuri riski, että taudit leviävät siinä helpommin. Muutenhan koirankakka maatuu muutamassa kuukaudessa toisin kuin stumpit, joiden maatuminen vie 4–5 vuotta. Suurin osa koirakoista noukkii lemmikkinsä kakat pusseihin ja vie sekajätteeseen. Tupakkatuotteita ei nouki kukaan.

Entäpä, jos roskaa ei enää velloisikaan kaduillamme? Jos ihmiset itse viitsisivät laittaa jätöksensä roskiksiin? Nuuskaa käyttävä ottaisikin mauttomaksi käyneen mällin suustaan ja laittaisi sen nätisti sekajätteisiin? Yleensä nämä tupakkatuotteet vain viskataan kadulle, jopa sadevesiviemäriin, josta ne päätyvät mereen meren eläjien mahanpuruiksi ja usein myös kuolemaksi.

Briteillä sadevesiviemärien kansissa lukee Don’t Litter. The Sea Starts Here. (“Älä heitä roskia tänne. Tästä meri alkaa.”) Pidä Saaristo Siistinä -järjestöllä taas on vesistöjen roskaantumisesta “Mahanpuruja muovista”-kampanja, jossa esimerkiksi hulevesikaivot ja roskikset maalataan värikkäiksi. Tällaista positiivista herättelyä tarvitsemme Lepuskissakin.

Hyviä ja tärkeitä siivous- ja puhdistuskampanjoita on toteutettu satunnaisesti Lepuskissa monia. Mutta nyt koronan kurituksessa ympäristön siisteys on entistä tärkeämpää.

Siisti Lepuski on otettu nyt myös Leppävaara-seuran toimintasuunnitelmaan. Kampanjalla haluamme herättää asukkaita ymmärtämään, että siisti ympäristö kertakaikkiaan on siisti, terveellinen ja turvallinen ja sellaisessa on paljon mukavampi olla.

Korona-viruksen vuoksi seuran vuosikokous, jossa kampanjamme olisi juhlavasti avattu, jouduttiin siirtämään syksyyn. Roska päivässä -liikkeen perustaja, toimittaja Tuula-Maria Ahosen kokemuksia ja helppoja ohjeita roskaongelmien ratkaisemiseksi kuullaan silloin.

Pidetään Lepuski siistinä ja vaaditaan myös Espoon kaupungilta isompia roskiksia kulkuteiden risteyspaikkoihin, pysäkeille ja kauppojen edustoille kuin myös niiden tyhjentämistä useammin sekä katujen ahkerampaa siistimistä.

Pysy hengissä, siivoa sotkusi, pese kätesi saippualla!

Raija Ahonen

 

Raija Ahonen on Leppävaara-seuran pitkäaikainen aktiivi ja monessa mukana. Hänen erikoisalaansa ovat olleet useiden kulttuurintekijöiden esittelyt Leppävaara-seuran historiakirjoissa, joiden toimituskunnan jäsen hän on myös ollut. Luonto ja ympäristö ovat Raijalle tärkeitä. Hän viettää kesänsä mökillään Savon sydämessä.

 

Lue myös aiemmin julkaistuja blogeja.