Albergan fajanssitehdas

18.11.2013

Ruukinrannassa on 1800-luvulla toiminut Suomen toinen fajanssitehdas. Albergan fajanssitehtaan tuotanto on ollut omana aikanaan laajaa ja tehtaaseen on kuulunut useita rakennuksia. Tehtaan tuotteet ja sijainti tunnetaan edelleen huonosti.

Kiinalaisen posliinin tuonnin lisääntyminen, eurooppalaisen posliinien keksiminen vuonna 1709 sekä Ruotsissa uudistettu tehdaslaitoksia koskeva lainsäädäntö vaikuttivat keramiikan yleistymiseen ja kansallisen keramiikkateollisuuden perustamiseen. Suomen ensimmäinen keramiikkatehdas perustettiin vuonna 1792 Herttoniemeen.

Albergan fajanssitehdas perustetaan Ruukinrantaan

Maamme toinen keramiikkatehdas perustettiin Leppävaaraan nykyisen Laajalahden vebesataman alueelle. Se oli "Gröfre Faijance och Lerkärls Fabrik" eli Albergan karkeaa fajanssia ja saviastioita valmistanut tehdas. Tehtaan perusti eversti Erik Adolf Schenbom, joka kuitenkin myi 1805 oikeutensa Albergan kartanon omistajalle, majuri Fredrik August von Zansenille. Von Zansen anoi käyttöoikeuden tehtaaseen vasta vuonna 1812, jolloin tehdasrakennukset olivat valmiit ja tehdas jo toiminnassa. Vuonna 1853 tehdas siirtyi von Zansenin velkojille, eversti Henrik Lyralle, kapteeni August Melanille, luutnantti eversti Rotkirchille sekä apteekkari Carl Cargerille, jotka yhdessä muodostivat tehtaasta osakeyhtiön. Velkojat myivät tehtaan 1855 suurkauppias Feodor Kiseleffille Albergan kartanon kaupan yhteydessä. Tehtaan toiminnasta vastasi savenvalaja Sven Åkesson, joka omisti myöhemmin Töölön keramiikkatehtaan 1864–77.

Albergan fajanssitehtaan tuotanto tunnetaan huonosti, mutta ruukuntekijöiden Jacob Duboen, Gustav Grönbergin ja Carl Gustav Adolf Lindrothin säilyneistä työsopimuksista saa kuvan tehtaan alkuajan tuotteista. Sopimuksen mukaan Duboe sitoutui vuonna 1810 "työskentelemään yhtä hyvin ja perusteellisesti kuin tähän asti täällä toimineessa Porsliini Ruukissa ja polttamaan vähintään kuusi uunia vuodessa…" Ruukuntekijöiden työsopimusten mukaan he tekivät mm. lasittamattomia kaakeleita, hylly- ja piippukaakeleita, lasitettuja kaakeleita, kulmia ja koristelistoja, ruukkuja, yöastioita, maljoja, lautasia ja tilaustöitä, joista maksettiin palkkaa eri sopimuksen mukaan.

Työsopimukseen kuului myös työsuhdeasunto "Porsliini ruukista huone sekä polttopuuta niin paljon tarvitaan huoneen lämmittämiseen" sekä vapaus viljellä kesantopellolla perunaa. Sopimuksessa oli myös lehmänpito-optio. Mikäli Duboe hankkisi lehmän, olisi työnantajan annettava heinät ja "Talli huone" lehmälle. Grönbergin työsopimus vuodelta 1812 oli samanlainen, mutta Lindrothin työsopimukseen 1814 kuuluivat edellisten lisäksi myös leikkikalut. Myöhemmin tehtaan valikoimiin otettiin myös kattotiilet.

Fajanssitehtaan tuotanto

Fajanssitehdas oli vuonna 1840 jo mittava teollisuuslaitos, jota kuvattiin seuraavasti: "Vuotuinen tuotantomäärä on noin 24 000 kpl. Työpajoja on kolme ja niissä on seitsemän käsikäyttöistä savenvalupyörää. Viime vuonna valmistuneessa verstaassa on harmaakivinen tiilivuorattu polttouuni. Tehtaassa työskentelee 11 henkeä, mestari, kaksi kisälliä, kolme oppipoikaa, kaksi apupoikaa ja kolme muuta työntekijää. Tarvittava raaka-aine saadaan lyijyä ja väriaineita lukuun ottamatta tehtaan paikalta. Tuotteet myydään pääasiassa Helsingissä." Tehtaan leimana oli varhaistuotannossa "AHLBERGA" ja myöhemmin "ALBERGA".

Tehtaan tyypillisiä leimattuja tuotteita olivat kaksikorvaiset ruukut ja yksikorvaiset punasavikannut, jotka on lasitettu vain sisältä kirkkaalla lyijylasitteella. Fajanssitehtaan ruukkuja on säilynyt tämän hetken tietojen mukaan ainakin kolme, Porvoon ja Perniön museoissa ja yksi yksityishenkilön kokoelmissa. Albergan vadit edustavat tyypillistä käsityöläiskeramiikkaa: ne ovat punasavea ja koristelu on tehty bolussavella ja kuparioksidilla. Albergan vadin fragmentti on Ehrensvärd-museon kokoelmissa, myös Espoon kaupunginmuseolla on joitakin astioiden osia. Laajalahdelta löytyi vuonna 1987 verkkoon tarttunut ruukku, joka kuitenkin rikkoutui pakkasessa säpäleiksi ennen kuin kaupunginmuseon väki ehti paikalle.

Tehdas toimi ainakin vuonna 1853, sillä se mainittiin Albergan kartanon huutokauppailmoituksessa. Tehdas suljettiin viimeistään 1861–62, jolloin manufaktuurijohtokunnan vuosikertomuksessa todetaan, että "tehtaan voitaneen katsoa lopettaneen toimintansa".

Lisätutkimusta tarvitaan

Albergan fajanssitehdas on ollut aikanaan merkittävä teollisuuslaitos. Asiakirjojen perusteella tiedetään, että siihen on kuulunut useampia rakennuksia: kolme työpajaa, verstas, jossa iso polttouuni sekä asuntoja. Tarkempia tietoja tehtaan rakennuksista tai uuneista ei ole säilynyt. Samana aikana toimineesta Herttoniemen fajanssitehtaasta on tarkempia tietoja. Herttoniemen oli suunniteltu suuri raakapolttouuni, lyijyn, tinan ja piikiven kalsinointiuunit, savenpolttouuni, lasitetun ja maalatun tavaran polttouuni, raaka-ainemakasiini, dreijaushuoneet sekä tilat maalausta ja lasitusta varten. Albergan fajanssitehdas on todennäköisesti ollut samankaltainen.

Fajanssitehtaan sijaintia ei tarkoin tunneta. Ruukinrannassa tehtiin ruukkulöydön jälkeen vuonna 1987 arkeologinen paikantamistutkimus, jossa paikannettiin useita kiveyksiä ja rakennusten pohjia sekä mm. lasitetun keramiikan sirpaleita. Entisen Albergan tiilitehtaan kuonakasaan tehty koeleikkaus paljasti 1800-luvun tiilensirpaleiden lisäksi myös lyijynsekaista kuonaa, joka on saattanut liittyä fajanssiesineiden valmistukseen. Tiilitehtaan jäännökset raivattiin ja tasoitettiin 1940-luvun lopulla, mutta ympäristöön jäi runsaasti tiilikuonaa isoina kasoina. Paikantamistutkimuksenkin tulokset tukevat olettamusta, että fajanssi- ja tiilitehtaat toimivat molemmat Ruukinrannassa, ilmeisesti lähekkäin tai jopa samoissa tiloissa ja käyttivät raaka-aineenaan Ruukinrannan savea.

Paikantamistutkimuksen tarkkoja sijainti- ja löytötietoja ei ole valitettavasti julkistettu eikä tallennettu Museovirastoon. Sijainnin selvittämisellä on kiire, sillä Ruukinranta-Tarvaspää asemakaavatyössä on fajanssitehtaan mahdolliselle sijaintipaikalle ehdotettu pysäköinti- ja katualueita, joiden rakentaminen hävittäisi loputkin muinaismuistot, jotka voisivat kertoa sekä fajanssitehtaasta että sen tuotteista. Löytyessään fajanssitehtaan paikka tulee olemaan mielenkiintoinen teollisuushistoriallinen tutkimuskohde.

Markku Salmi

Lähteet
Albergasta Leppävaaraan. Sata vuotta ihmisiä, elämää ja kehitysrä. Leppävaara-seura ry. Saarijärvi 2011
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema. Erkki Härö. Espoon kaupungin museo 1984
Finlands Allmänna Tidning 17.1.1853
Heikki Hyvönen. Suomalainen keramiikkateollisuus, teoksessa Rakkaat vanhat tavarat. Keuruu 1998.
Heikki Hyvönen. Suomalaista keramiikkaa. WSOY 1983.
Museovirasto 1999. Albergan fajanssitehtaan arkeologiset paikantamistutkimukset 1987.
Museovirasto 2013. Espoo, Laajalahti, Ruukinranta. Muistio tarkastuskäynnistä 24.9.3013
Keijo Nikander, Lepuski-lehti nro 5 2013
Markku Salmi. Albergan tiilitehdas. www.lepuski.fi

Lue myös muita julkaistuja historia-artikkeleita.