Joulun viettoa Albergassa
sata vuotta sitten

23.12.2013

Albergan kartanossa vietettiin viime vuosisadan alussa joulua koko suvun kesken. Kynttilät loistivat kristallikruunuissa ja tunnelma oli niin korkealla kuin se vanhaan hyvään aikaan vain saattoi olla. Näin Kirsti Gallen-Kallela, joka tuolloin oli nuori tyttö, kertoo Albergassa vietettämistään jouluista kirjassaan ”Isäni Akseli Gallen-Kallela”.

”Jouluisin tuli mummulaan koko suku, noin 25 henkeä. Kaikille ei saatu yösijaa 17 huoneesta huolimatta, niin että me kolme serkkutyttöä nukuimme vierekkäin asetetuilla tuoleilla ja nauroimme koko yön, koska löysimme itsemme vähän väliä lattialta höyhenpatjojen seasta.

Näyttelimme tietenkin teatteria. Pitkässä eteishallissa oli korkeareunainen nurkkasohva, joka oli sopiva kuninkaanlinna. Jorma oli kuningas, kahdeksan vuotta minua nuorempi serkku kuningatar ja minä, iso goljatti, prinsessa. Tuolit oli asetettu riviin ja yleisö nauroi haljetakseen. En voinut käsittää miksi äiti nauroi, niin että kyyneleet valuivat: kuninkaalla, joka seisoi sukkasillaan, oli molemmissa mustissa sukissaan valkeat ”perunat”.
Kirsti Gallen-Kallela 1914. Kuva EKM

Toisena päivänä innostuimme esittämään Dalcrose-tanssia. Päässäni suuri vihreä lasihelmin koristettu lampunvarjostin tein kiemurtelevia liikkeitä. Lyhyt paksu serkkuni kävi Maggie Gripenbergin tanssikoulua ja yritti vatsatanssia, ja pienin tytöistä hyppeli parhaansa mukaan. Isä sanoi, että se oli kirahvin, munan ja hyttysen yhteistanssia ja kaikilla oli hauskaa.

Koska pyhiä riitti eikä vierailla ollut kiirettä, jatkettiin seuraavina päivinä. Ville ja Viivi Vallgren tulivat naapurustosta ja Ville saatiin esittämään ”Pehr Svinaherde” äitini säestämänä. Hän oli mustassa pitkässä takissaan ja oli juuri päässyt dramaattisempaan kohtaan laulaen voimakkaalla äänellä, kun flyygelin alta kuului kolahdus. Sinne lensivät Villen hampaat, mutta hän jatkoi urheasti loppuun asti.

Jouluaattona ja joulupäivänä laulettiin kuorossa Hoosiannaa ja Waennerbergin Psalmeja, joista Mummu erityisesti piti. Äiti ja Greta soittivat nelikätisesti mm. Haydnia Mozartia. Soolot esitettiin Gretan suurella flyygelillä suuressa salissa ja triot Mummun vanhemmalla flyygelillä ruokasalissa, jolloin ei oltu liian lähellä kuulijoita. Kynttilät loistivat kristallikruunissa ja tunnelma oli niin korkealla kuin se vanhaan hyvään aikaan vain saattoi olla.
Musiikkituokio Albergan kartanossa 1903. Kirstin mummu Aina Slöör sohvalla istumassa (kolmas oikealla). 

Kuva Espoon kaupunginmuseo  EKM

Suuressa ruokasalissa oli pöytä katettuna melkein koko ajan. Livekalat, kinkut, riisipuurot, pasteijat ja liemet, joulutortut ja muut herkut vuorottelivat. Mikko tarjosi ”koivunnuppuaan”, jota hän oli keväällä hiirenkorvalla olevista lehdistä valmistanut, mutta sitä ei nuoriso suinkaan nauttinut eikä myöskään viinejä.”

Kirsti Gallen-Kallela. Isäni Akseli Gallen-Kallela. II osa: Elämää isän mukana.

WSOY 1965. Otteet sivuilta 273–275.

Kirjoituksessa esiintyvät henkilöt:
Kirsti Gallen-Kallela, Akseli Gallen-Kallelan tytär
Kirstin mummu Aina Slöör, äidinäiti
Kirstin äiti, Mary Gallen-Kallela, o.s. Slöör
Greta, Greta Ahlman, Kirstin täti
Mikko, Mikko Slöör, Kirstin setä
Jorma, Kirstin veli
Ville Vallgren, kuvanveistäjä, asui Ruukinrannassa nyk. Ville Vallgrenin tien varrella
Viivi Vallgren o.s. Paarmio, Villen vaimo

Lue myös muita julkaistuja historia-artikkeleita.