Roskarouvien päiväkirjasta 2

 

25.10.2022

 

Surullisia havaintoja
ja ilonaiheita

 

Tänään onkin jo lokakuun loppupuoli. Aurinko jaksaa vielä lämmittää. Peräti täysi tusina Roskarouvia on kerääntynyt kohtaamispaikalle ja on työnjaon hetki. Viikko sitten avustettiin viheraluetöidensä kanssa pulassa olevaa kaupunkia haravoimalla syksyn lehtiä Ajurinpuistossa. Nyt Roskarouvat ovat palanneet alkuperäisen tavoitteensa pariin: meille asukkaille on saatava Siisti Lepuski! Ei kun roskien kimppuun!

 

Roskarouvien myssyjen alla kihisee. Eivätkö ohikulkijat ja asukkaat halua siisteyttä ympärilleen? Onko yhdentekevää, jos tupakantumpit kuorruttavat bussipysäkkejä ja lepuutuspenkkien alustoja? Vai ovatko kaikki niin kovasieluisia, että ajattelevat roskien kertovan vain urbaanin olohuoneemme hyvästä pöhinästä? Onko kertakäyttöpakkausten ja tupakantumppien näkyvyys hyvä merkki siitä, että ihmiset kuluttavat ja yhteiskuntamme rattaat pyörivät? Vai luulevatko ihmiset ja kylänmiehet, että äiti siivoaa kaikkialla?

 

Tänäänkin Roskarouvat yhyttivät pursuavia roskiksia. Roskia on yritetty tumpata reiästä pönttöön, mutta sitten on joku kulkija todennut, että eipä mahdu ja on heittänyt roskansa kadulle pöntön vierelle. Kuten olemme havainneet: kyllä seuraava roska edellisen roskan löytää! Ja ai, miten hyviä lipaisuja ovatkaan kebab-paperit tarjoilleet rotille ja variksille! No, miksi tuo pönttöraukka sitten pursusi – voimme vain arvailla. Ehkä ohikulkijoiden määrä on kasvanut, eikä kaupungin vanha arvio pöntön koosta pidäkään enää paikkaansa. Toivottavasti pöntön tyhjentäminen ei sentään unohtunut tyhjennyskierroksella olleelta.

Hyvin surullista tapahtumaakin todistimme tällä kierroksella. Vanhan Alepan kulmilla nuori mies helpotti oloaan piikittämällä suorassa auringonvalossa. Yksin, mutta kaiken kansan katseltavana. Toimitus kesti kauan. Mies oli nuori, jonkun äidin lapsi. Viereisestä pusikosta löytyi jonkun muun käyttämä ruisku roskapussin täytteeksi.

 

Vanhan Alepan kulmilla Roskarouvat kokivat myös jotain perin ilahduttavaa. Roskarouvat napsivat tumppeja ja muita roskia  Alepan edustalla, lähestyen siellä aikaansa viettävää miesporukkaa. Nuoret miehet sujauttivat säkkeihimme roskan jos toisenkin ja kiittivät meitä ääneen: kiitos, kun keräätte roskia! Olimme odottaneet enemmänkin moitteita, että mitäs tänne tulette meidän kokoontumistamme häiritsemään. Mutta saimmekin kiitokset! Miehillä oli myös tarkka silmä: kun löysimme pusikosta kaljatölkin, he hakivat sen ja sanoivat, että eikös ole parempi, ettei se mene roskiin vaan kierrätykseen. Tästä kohtaamisesta saimme iloa ja voimaa.

 

Kyllä Siisti Lepuski vielä toteutuu!

 

Leetta
Roskarouva